Tässäpä aikaansaannoksiani:
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
Puupiirros Päivä Kaksi
Tänään jatkoin eilen kesken jäänyttä työtäni. Vedostaminen oli mielestäni erittäin mielenkiintoista, ja minua jäi harmittamaan todella paljon, että jouduin tekemään työni niin nopeasti. Minusta olisi ollut ihana viettää taidekoululla koko viikonloppu niin, että olisin voinut uppoutua työhöni kunnolla. Nyt tein sitä vain pintapuolisesti. Kuitenkin työnteon aikana minulla heräsi paljon ajatuksia aiheesta "Salaisuuksien puutarha". Mietin salaisuuksia, haaveitani ja unelmiani.
Tässäpä aikaansaannoksiani:




Tässäpä aikaansaannoksiani:
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Puupiirros päivä 1.
Tänään alkoi meillä grafiikan työpaja, jossa teimme puupiirroksen. Puupiirros käsitteenä oli minulle täysin vieras. Kun aloimme työstämään puuta, huomasin pitäväni tekniikasta erityisen paljon. Olen aikaisemmin tehnyt grafiikkaa jonkun verran erilaisilla menetelmillä, ja tämänlainen taiteentekemisen muoto sopii minulle valla hyvin. Pidän grafiikan tekemisestä siitä, että se on niin yllätyksellistä. Yllätyksellisyys oli yksi teema, jonka halusin valita työhön. Työni aiheena oli "salaisuuksien puutarha".
Aloin luonnostelemaan luonnospaperille kukkia, ja niitä päätin laittaa myös työhöni. Mietin, millainen salaisuuksien puutarha minulla voisi olla. Haluaisin kasata sinne unelmiani ja salaisuuksiani. Yritän tuoda työni avulla esille sen, miltä siellä näyttää.
Minua jäi ensimmäisen päivän jälkeen hieman harmittamaan, sillä jouduin töissä tekemään yövuorot juuri tänä viikonloppuna. Olin siis valvonut yön, kun menin taidekoululle. Tein laatan valmiiksi, ja lähdin ruokatunnilta kotiin nukkumaan. Huomenna minulla on aikeissa käydä vedostamssa työ, ja mennä nukkumaan heti kun olen sen saanut tehtyä. Olisin mielelläni paneutunut tähän työhön ennemmän.
Tällaisille laatoille kaiversin:


Aloin luonnostelemaan luonnospaperille kukkia, ja niitä päätin laittaa myös työhöni. Mietin, millainen salaisuuksien puutarha minulla voisi olla. Haluaisin kasata sinne unelmiani ja salaisuuksiani. Yritän tuoda työni avulla esille sen, miltä siellä näyttää.
Minua jäi ensimmäisen päivän jälkeen hieman harmittamaan, sillä jouduin töissä tekemään yövuorot juuri tänä viikonloppuna. Olin siis valvonut yön, kun menin taidekoululle. Tein laatan valmiiksi, ja lähdin ruokatunnilta kotiin nukkumaan. Huomenna minulla on aikeissa käydä vedostamssa työ, ja mennä nukkumaan heti kun olen sen saanut tehtyä. Olisin mielelläni paneutunut tähän työhön ennemmän.
Tällaisille laatoille kaiversin:
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Unelmia tekemässä
Viikonlopun taidetyöpajassa työstimme savea. Aiheena oli "unelma". Tein 3 työtä. Ensimmäinen työni oli veneenmuotoinen astia. Käytännöllisenä ihmisenä ajattelin, että voisin käyttää sitä esimerkiksi hedelmäkorina. Olen työstänyt savea aiemminkin, mutta en pitkiin aikoihin. Työskentely oli mukavaa, mutta minua häiritsi hirveästi se, että minulla jäi luppoaikaa. Tein varsinaisen työn lisäksi kaksi muuta työtä. Kuitenkin sunnuntaipäivänä menin kuvataidekoululle 10 ja vasta kahden jälkeen aloitimme ryhmäkeskustelun. Olisi riittänyt, että olisin saapunut paikalle 2. Minulle on hirvittävän vaikeaa sovittaa aikatauluihini yksi vapaa viikonloppu. Joten turhaan odottelu kuvataidekoululla oli minusta ärsyttävää.
Unelma työni ideana oli, että rakennan jonkunlaisen kulhon, minne voin laittaa unelmiani. Unelmatyön vene muoto symboloi matkaa. Ei mitään tiettyä lomamatkaa, vaan elmääni. Ajattelen elämäni olevan matka, jota kuljen. Kulhon sisään muotoilin kolme sydäntä. Sydämmet symboloivat eri asioita, yksi sydän unelmia, yksi sydän tärkeitä asioita, ihmisiä ja eläimiä elämässäni ja yksi sydän minua itseäni. Usein unohdan arjen kiireessä itseni. Yksi unelmani lienee, että osaisin enemmän antaa aikaa itselleni ja osaisin arvostaa itseäni paremmin.
Tässäpä tällaisia pohdintoja.
Muutamia kuvia työvaiheista ja kahdesta ylimääräisestä työstä:




Tässä ensimmäinen lisätyö, tästä on tarkoitustulla tuikun aluslautanen:

Tässä toinen lisätyö, ruukku:

Unelma työni ideana oli, että rakennan jonkunlaisen kulhon, minne voin laittaa unelmiani. Unelmatyön vene muoto symboloi matkaa. Ei mitään tiettyä lomamatkaa, vaan elmääni. Ajattelen elämäni olevan matka, jota kuljen. Kulhon sisään muotoilin kolme sydäntä. Sydämmet symboloivat eri asioita, yksi sydän unelmia, yksi sydän tärkeitä asioita, ihmisiä ja eläimiä elämässäni ja yksi sydän minua itseäni. Usein unohdan arjen kiireessä itseni. Yksi unelmani lienee, että osaisin enemmän antaa aikaa itselleni ja osaisin arvostaa itseäni paremmin.
Tässäpä tällaisia pohdintoja.
Muutamia kuvia työvaiheista ja kahdesta ylimääräisestä työstä:
Tässä ensimmäinen lisätyö, tästä on tarkoitustulla tuikun aluslautanen:
Tässä toinen lisätyö, ruukku:
lauantai 13. helmikuuta 2010
Kuvakollaasi
Aloin kotiin tullessani työstämään kuvakollaasia. Aiheena on "Mielen maisemani". Mietin ajomatkalla kotiin, millainen minun mielenmaisemani on. Halusin ehdottomasti työhöni värejä ja värien leikkiä. Rakastan värejä. Vapaus on minulle tärkeä arvo, ja halusin senkin näkyvän työstäni. Niinkuin myös rakkauden. Rakkaus on tärkeää ja keskeisessä asemassa elämässäni. Kun osaan rakastaa, vaikeat asiat on helpompi kohdata. Onnellisuus on myös teema, jonka haluan mielenmaisemassani näkyvän. Tässä viime joulukuulta blogikirjoitukseni:
" tiistaina 8. joulukuuta 2009
Onnellinen
Olen onnellinen joulun tuoksusta, olen onnellinen joulun kukista, kynttiöistä. Olen onnellinen pimeistä illoista, takan tulesta. Olen onnellinen metsälenkeistä, olen onnellinen pakkaspuolukoista, olen onnellinen opiskelupaikasta, onnellinen työstäni. Olen onnellinen koirastani, joka ottaa minut vastaan iloisesti kotona. Olen onnellinen suhteestani, olen onnellinen perheestäni. Olen onnellinen uudesta televisiosta, uudesta kodista. Olen onnellinen yrttivoipatongeista ja suklaarusinoista. Olen onnellinen ystävistä, tosiystävistä. Olen onnellinen hevosista, takkujen selvittelystä liinaharjoissa. Olen onnellinen vanhoista omenapuista, jotka näen keittiön ikkunasta. Olen onnellinen verhoista, osasin ommella ne itse. Olen onnellinen lapsista, niiden naurusta ja ilosta. Olen onnellinen, kun saan katsoa ikkunasta kun koirat leikkivät. Olen onnellinen äidin neulomista sinisistä villasukista, jotka lämmittävät jalkojani. Olen onnellinen kynttelikön tuomasta valosta olen onnellinen hämärästä. Olen onnellinen tulevaisuudesta, onnellinen matkasta. "
Näillä eväillä aloin työstämään kollaasia. Mieleen tulee varmasti lisää asioita mitä mielenmaisemaani kuuluu. Löysin myös vintiltä vanhan pölyisen maalaustelineeni!

Ensimmäisen päivän saldo:

Kun aloin työstämään kollaasia, mukaani tarttui myös valokuva koirastani. Keksin sen, kun mietin tehtävän antoa "mielenmaisema". Aloin ajattelemaan, mitä on mielessäni. Mielessäni usein on eläimeni ja koira- ja hevosharrastus veroittavat lähes kaiken vapaa-aikani.

(Kuva: Timo Honkanen)
Maalasin kuvakollaasiin myös kukan. Varren ja lehdet maalasin työhön, ja kukan maalaisin erilliselle paperille jonka liimasin työhön. Halusin saada näin työhöni hieman kolmiuloittesuutta. Kukka symboloi minulle luontoa. Luonto on minulle tärkeä asia, ja vietän paljon aikaani luonnossa mieheni kanssa.
Työni lopputulos ei ollut mielestäni taiteellisesti kovinkaan hyvä. Kuitenkin katsellessani työtäni löysin sieltä minulle tärkeät teemat ja arvot. Työn tarkoitus, mielen maiseman tuominen visuaaliseen muotoon, onnistui minusta täysin.
Kaiken kaikkiaan tätä työtä oli mielestäni erittäin mielekästä tehdä. Mielekkäämpää olisi minusta ollut, jos olisin voinut olla Lasten ja nuorten kuvataidekoululla tekemässä työtä. Siellä sain "luvan" itseltäni tehdä jotakin "turhaa". Kotona työni keskeytyi vähän väliä ja ajatukseni harhailivat muun muassa keittiön tiskivuoresta päivällisen valmistukseen.
" tiistaina 8. joulukuuta 2009
Onnellinen
Olen onnellinen joulun tuoksusta, olen onnellinen joulun kukista, kynttiöistä. Olen onnellinen pimeistä illoista, takan tulesta. Olen onnellinen metsälenkeistä, olen onnellinen pakkaspuolukoista, olen onnellinen opiskelupaikasta, onnellinen työstäni. Olen onnellinen koirastani, joka ottaa minut vastaan iloisesti kotona. Olen onnellinen suhteestani, olen onnellinen perheestäni. Olen onnellinen uudesta televisiosta, uudesta kodista. Olen onnellinen yrttivoipatongeista ja suklaarusinoista. Olen onnellinen ystävistä, tosiystävistä. Olen onnellinen hevosista, takkujen selvittelystä liinaharjoissa. Olen onnellinen vanhoista omenapuista, jotka näen keittiön ikkunasta. Olen onnellinen verhoista, osasin ommella ne itse. Olen onnellinen lapsista, niiden naurusta ja ilosta. Olen onnellinen, kun saan katsoa ikkunasta kun koirat leikkivät. Olen onnellinen äidin neulomista sinisistä villasukista, jotka lämmittävät jalkojani. Olen onnellinen kynttelikön tuomasta valosta olen onnellinen hämärästä. Olen onnellinen tulevaisuudesta, onnellinen matkasta. "
Näillä eväillä aloin työstämään kollaasia. Mieleen tulee varmasti lisää asioita mitä mielenmaisemaani kuuluu. Löysin myös vintiltä vanhan pölyisen maalaustelineeni!
Ensimmäisen päivän saldo:
Kun aloin työstämään kollaasia, mukaani tarttui myös valokuva koirastani. Keksin sen, kun mietin tehtävän antoa "mielenmaisema". Aloin ajattelemaan, mitä on mielessäni. Mielessäni usein on eläimeni ja koira- ja hevosharrastus veroittavat lähes kaiken vapaa-aikani.

(Kuva: Timo Honkanen)
Maalasin kuvakollaasiin myös kukan. Varren ja lehdet maalasin työhön, ja kukan maalaisin erilliselle paperille jonka liimasin työhön. Halusin saada näin työhöni hieman kolmiuloittesuutta. Kukka symboloi minulle luontoa. Luonto on minulle tärkeä asia, ja vietän paljon aikaani luonnossa mieheni kanssa.
Työni lopputulos ei ollut mielestäni taiteellisesti kovinkaan hyvä. Kuitenkin katsellessani työtäni löysin sieltä minulle tärkeät teemat ja arvot. Työn tarkoitus, mielen maiseman tuominen visuaaliseen muotoon, onnistui minusta täysin.
Kaiken kaikkiaan tätä työtä oli mielestäni erittäin mielekästä tehdä. Mielekkäämpää olisi minusta ollut, jos olisin voinut olla Lasten ja nuorten kuvataidekoululla tekemässä työtä. Siellä sain "luvan" itseltäni tehdä jotakin "turhaa". Kotona työni keskeytyi vähän väliä ja ajatukseni harhailivat muun muassa keittiön tiskivuoresta päivällisen valmistukseen.
Ensimmäinen taidetyöpaja
Ensimmäisen taidetyöpajan aiheena oli maalaus ja piirtäminen. Olin hieman kipeä, joten olin mukana vain ensimmäisen päivän. Päivien aikana teimme muutamia "harjoitustöitä" ja pääasiallinen tehtävä oli kuvakollaasi. Kuvakollaasia aloin työstämään kotona.
Ensimmäisenä harjoituksena teimme "viivatyön". Pareittain sanoimme aina jonkun adjektiivin, ja piirsimme sen. Minun työssäni oli muun muassa "vihainen", "kevyt", "rakastunut", "talvinen" ja "leikkisä"

Toinen tehtävä oli miettiä joku lapsuusmuisto ja piirtää se haluamallaan välineellä silmät kiinni. Valitsin mökkimaiseman. Silmät kiinni piirtäminen oli hauskempaa kuin olisin uskonut!

Kolmas tehtävä oli valita joku tunne yms. jonka vangitsee paperille. Valitsin kosketuksen. Työstäni tuli syvällisempi kuin ajattelinkaan, pohdin sitä työstäessäni, miten erilaisia kosketuksia voi olla. Kosketus voi olla hellä, pehmeä, turvallinen, kova, mutta myös aggressiivinen. Mietin työtäni, jonka varjopuoli on asukkaiden ajoittain aggressiivinen käytös. Mietin, miltä minusta kosketus tuntuu, kun minua lyödään tai potkitaan.

Seuraavaksi siirryimme maalaukseen. Tein kaksi työtä akrylliväreillä. Toisen aihe oli "hiljaisuus" ja siinä minulla oli tarkoitus maalata kevyesti vesivärityyliin. Tällainen tekniikka on minulle vieras, ja sen lopputuloksesta näkeekin.

Toinen työ oli nimeltään "vesiputous". Tähänkään aikaansaannokseen en ollut kovin tyytyväinen. Tarkoituksena tässä oli käyttää värejä peittävämmin, vain vähällä vedellä.

Ensimmäisenä harjoituksena teimme "viivatyön". Pareittain sanoimme aina jonkun adjektiivin, ja piirsimme sen. Minun työssäni oli muun muassa "vihainen", "kevyt", "rakastunut", "talvinen" ja "leikkisä"
Toinen tehtävä oli miettiä joku lapsuusmuisto ja piirtää se haluamallaan välineellä silmät kiinni. Valitsin mökkimaiseman. Silmät kiinni piirtäminen oli hauskempaa kuin olisin uskonut!
Kolmas tehtävä oli valita joku tunne yms. jonka vangitsee paperille. Valitsin kosketuksen. Työstäni tuli syvällisempi kuin ajattelinkaan, pohdin sitä työstäessäni, miten erilaisia kosketuksia voi olla. Kosketus voi olla hellä, pehmeä, turvallinen, kova, mutta myös aggressiivinen. Mietin työtäni, jonka varjopuoli on asukkaiden ajoittain aggressiivinen käytös. Mietin, miltä minusta kosketus tuntuu, kun minua lyödään tai potkitaan.
Seuraavaksi siirryimme maalaukseen. Tein kaksi työtä akrylliväreillä. Toisen aihe oli "hiljaisuus" ja siinä minulla oli tarkoitus maalata kevyesti vesivärityyliin. Tällainen tekniikka on minulle vieras, ja sen lopputuloksesta näkeekin.
Toinen työ oli nimeltään "vesiputous". Tähänkään aikaansaannokseen en ollut kovin tyytyväinen. Tarkoituksena tässä oli käyttää värejä peittävämmin, vain vähällä vedellä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
